Serkkuni lähetti minulle vähän aikaa sitten vanhan valokuvan meistä. Siinä me vuosituhannen vaihteessa, suunnilleen parikymppisinä, seisoimme bikinit päällä käsikaulaa Välimeressä. Ensimmäinen asia, mitä ajattelin oli: Vitsi mitkä mallinvartalot! Ja heti seuraavana mieleeni nousi muisto siitä, miten tyytymätön olin tuollakin hetkellä ollut omaan kehooni.
Tuolloin, kun painoa oli varmaan 20 kiloa vähemmän kuin nyt eikä selluliiteista ja raskauden jälkeisestä löysästä vartalosta ollut mitään tietoa, muistan ajatelleeni suunnilleen joka hetki, että olen hirveä läski. Muistan, että yritin aina piilotella reisiäni, jotka mielestäni olivat aivan järkyttävät. Ja kun katsoin tuota kuvaa tarkemmin, huomasin, että itse asiassa yritän siinäkin asetella jalkojani sellaiseen asentoon, että ne näyttäisivät jotenkin siedettäviltä.
Olen herkkä ja helposti liikuttuvaa sorttia, ja kyyneleet nousevat nytkin silmiin, kun kirjoitan tätä. On niin valtavan surullista ja hirveää haaskausta, että vuosikausia elämässään on ollut niin tyytymätön itseensä. Ja vain siksi, että on luullut, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Vain siksi, että on yrittänyt täyttää joitain oletettuja itseen kohdistuvia odotuksia.
Nämä ulkonäköpaineet ovat kaikille tuttuja nuoruudesta, mutta vielä aikuisenakin jatkamme samaa vertailua. Toisten ulkonäkö, elämäntyylit ja vapaa-ajanvietto harrastuksista lomakohteisiin asettavat jatkuvasti eteemme kuvaston, jonka rinnalla oma elämämme näyttää harmaalta ja köyhältä.
On niin hullua edes ajatella, että meidän pitäisi elää elämämme muiden odotuksia täyttäen, mutta juuri sillä tavalla me olemme ehdollistuneet tekemään – aina suhteessa muihin ja muiden mielipiteisiin.
Emme kuitenkaan ole syntyneet sellaisiksi. Pienet lapset eivät vertaile itseään muihin. Maija-vauva ei ryömi lattialla ja katso kateellisena, että Mauri tuossa jo konttaa ja Emilia osaa kävellä ilman tukea, ja minä oon vain tämmönen huono. Mutta kun tuo onnellinen vaihe on ohitettu, kaatuu ympäristön ja yhteiskunnan suunnalta nenän eteen järkyttävä määrä mittapuita ja arviointiasteikkoja, joiden mukaan on alettava elämään.
Käsi ylös, jos et ala-asteikäisenä ole tuntenut olevasi huono, koska opettaja asetti oppilaat paremmuusjärjestykseen kuvaamataidossa tai luistelutunnilla! Tai jouduit kilpailemaan kaverisuhteista ja esittämään jotain roolia, jotta tulisit valituksi polttopallojoukkueeseen mielellään ensimmäisten joukossa etkä vasta viimeisenä. Kannatko edelleen noista tilanteista syntynyttä huonommuudentunnetta mukanasi?
Kun tätä toisiin vertailua harjoittaa tarpeeksi pitkään, sitä putoaa lopulta kuoppaan, jossa jatkuvasti tuntee riittämättömyyttä ja epäonnistumista elämässään.
Olosuhteet vertailulle ovat maailmassamme nykyään optimaaliset, joten kannattaa tarkkailla itseään ja seurata, mistä asioista huonommuudentunne herää. Jos on esimerkiksi tapana aamulla ensimmäisenä tarkistaa mitä tapahtuu instagramissa tai facebookissa, on vaarana, että aloitat päiväsi vertailulla, tunnet itsesi huonommaksi, ja sitten vielä vähän huonommaksi, ja ärsyynnyt, kun annat jonkin noin typerän edes vaikuttaa sinuun. Ja päivä lähteekin sitten etenemään erittäin synkissä energioissa.
Toinen vaara sosiaalisen median ahkerassa seuraamisessa on se, että on helppoa lipsahtaa luulemaan, että haluaa jotain, mitä kaikilla muillakin näyttää olevan. Siksi on tärkeää selvittää itselleen perusteellisesti, mitä haluaa ja mistä haaveilee. Jos et tiedä mitä haluat, some synnyttää vain surkean olon, kun huomaat, että tuotakaan asiaa näiden ihmisten kiiltolakatusta elämästä et ole saavuttanut.
Ala pitää omaa aikaasi tärkeänä, ja tarkkaile ajankäyttöäsi. Pidä myös huolta omasta energiastasi, äläkä käytä sitä sellaiseen, mitä et halua ja mikä synnyttää sinussa vain huonoa oloa.
On nimittäin niin, että voimme jatkuvasti epäonnistua kaikilla elämän osa-alueilla, jos mittarina pidetään ulkoista maailmaa. Aina joku voi tehdä enemmän ja paremmin – tai ainakin väittää tekevänsä niin. Vertailu ulkomaailmaan kannattaa siksi lopettaa heti ja keskittyä omaan sisäiseen maailmaan.
On paljon hedelmällisempää verrata nykyhetken minää siihen minään, joka voisit olla vuoden päästä. Jos keskityt vain seuraamaan muiden menestystä, jää sinulta huomaamatta kaikki se, mitä voisit itse saavuttaa.
Elämäsi on yksin sinun, ja rohkaisen sinua vain yhteen pyrkimykseen: Unohda muut, ja ole tänään parempi versio itsestäsi kuin mitä olit eilen.
